Helsingin Rautatieasema

Helsingin keskustan maamerkki, rautatieasema on rakennettu 1900-luvun alussa ja se on perustettu ajan käytännön mukaisesti puupaaluilla. Tätä perustamistapaa ei enää käytetä paalujen lahoamisriskin johdosta. Jos paalujen yläpäät ovat vesipinnan alla hapettomassa tilassa, ei lahoamisvaaraa ole, mutta jos pohjaveden pinta alenee puupaalujen yläpäiden alapuolelle, alkaa lahoamista tapahtua. Lahoamisriskin johdosta Helsingin keskustan pohjavesipinta on 1970- luvulta lähtien ollut seurannassa ja veden korkeutta on ylläpidetty imeyttämällä sadevesiä maahan.

Pohjatekniikan suunnittelutoimeksiannot liittyvät Rautatieaseman toiminnan muutoksiin ja ovat vaiheittain käsittäneet koko rakennuksen. Vuosina 2017-2021 rakennettiin itäsiiven hotelli ja vuodesta 2020 lähtien on tehty länsi- ja eteläsiiven muutostöitä.

Suunnittelun alussa oli ratkaistava, voidaanko vanha puupaalutus hyödyntää. Aiheesta oli tehty vuosien kuluessa runsaasti selvityksiä, ja aineiston perusteella puupaalut olivat pintalahoa lukuun ottamatta melko hyvässä kunnossa, eikä lahoaminen ollut edennyt viimeisten 30 vuoden kuluessa. Myöskään painumia ei ollut havaittu tapahtuneen. Paalujen kuntoa selvitettiin myös ottamalla lisää näytteitä.

Suunnitteluratkaisu oli hyödyntää oleva paalutus ja sen säilymisen varmistamiseksi rakennettiin pohjaveden hallinta- ja seurantajärjestelmiä.

Uudet raskaat rakenteet sekä uudisosa perustettiin lyötävillä teräspaaluilla. Pohjavesipinnan alapuolelle ulottuvat työnaikaiset kaivannot tehtiin vesitiiviinä teräspontteja ja työbetonia käyttäen. Rakennustyöt onnistuivat ilman pohjavesipinnan alenemista ja ympäristön vaurioita.